Asunto Turkista

Ostaminen käytännössä

Lähtökohtana on tietysti se, että suhtautuu Islamin uskontoon ja Turkkilaiseen kulttuuriin myönteisesti ja kunnioittaa sitä riittävästi. Turistialueilla arkielämä on pääsääntöisesti samanlaista kuin monikulttuurisessa Eurooppalaisessa kaupungissa. Silloin kun asunto hankitaan itselle, se on hyvin henkilökohtainen asia ja jokainen tekee päätökset omista lähtökohdistaan.

Tarjonta etelä- ja länsirannikolla on suuri ja määrä voi tehdä valinnasta vaikean. Hintahaitari on myös suuri ja se tulee hintaan vaikuttavien muuttujien määrästä. Jo pelkästään rakennuksen sijainnissa on ainakin viisi muuttujaa: etäisyys rantaan, palveluihin, liikenneyhteyksiin, naapurirakennuksiin, harrastuksiin. Huoneiston sijainnissa seitsemän: etelä-itä-pohjoinen-länsi, kerros, näköala, naapurirakennukset. Peruskodinkoneissa vaikuttaa ovatko ne Pohjois-Koreasta vai Saksasta. Listaa voisi jatkaa.

Katsastumatka

Kun on löytänyt muutaman sopivan asunnon, niin on aika lähteä paikan päälle niitä katsomaan. Yhden asunnon varaan ei kannata laskea, koska se voidaan myydä sillä aikaa kun itse istuu koneessa. Lähes poikkeuksetta asunnon voi varata vain käsirahan maksamalla ja sitä tuskin saa takaisin jos peruu kaupan.

Katsastusmatkahan on käytännössä viikon lomamatka ja niitä saa äkkilähtöinä ajankohdasta riippuen suht´ edullisesti. Suunniteltu matka ennakkovarauksin yleensä tuplaa hinnan. Lentoaika suoraan on reilut 3,5 tuntia. Pelkät lennot ovat halvimpia välilaskulla Keski-Euroopan kentille, mutta silloin joutuu odottamaan jatkolentoa 5-6 tuntia ja pitempäänkin. Istanbulin kauttakin kentällä joutuu viettämään 2-3 tuntia.

Paperisota

Kun sitten natsaa: ”Tämä on se kämppä!”, niin voi alkaa kauppakirjaa täyttämään. Siihen on syytä kirjata mahdolliset lisäykset, jotka perussopimusrunkoon haluaa. Kun on tyytyväinen sopimuksen sisältöön, sen voi allekirjoittaa ja tämän jälkeen myyjä hoitaa viranomaisasiat valmiiksi. Maksuehdot ovat myyjäkohtaisia, mutta yleensä vaaditaan käsiraha/allekirjoitusmaksu ja tietty osuus 1-2 viikon kuluessa, jälkimarkkina- asunnoista jopa pyydetään koko kauppahintaa, mutta silloin kannattaa toppuutella, että maksaa esim. 10% vasta kun kaikki sovitut asiat on hoidettu ja vastaanottotarkastus tehty. Rakenteilla olevissa asunnoissa maksuohjelma on sidottu virstanpylväisiin rakentamisen etenemisessä.

Tuhannet kiinteistökaupat ovat tehneet asiasta jo niin rutiinia, että vaikka laki vaatii ulkomaisen omistajan käyntiä passeineen virastoissa, niin nykyään riittää, että myyjä käy näyttämässä passit. Passikuvia (värillisiä) kannattaa otattaa Turkissa valokuvaamossa reilusti, koska niitä tarvitaan monessa paikassa ja ne tulevat halvemmaksi kuin Suomessa. Tosin suomalaisiin virallisiin dokumentteihin ne eivät kelpaa.

Myyjä hoitaa asiat kiinteistövirastossa, maarekisterissä, verotoimistossa, käyttää paperit valantehneellä kielenkääntäjällä, julkisella notaarilla ja lähettää ne Izmiriin viranomaisten hyväksyttäväksi millä reissulla ne viipyvät 2-3 kk, joskus kauemminkin. Kun paperit tulevat takaisin myyjä rekisteröi (lainhuuto) asunnon omistajan nimiin ja kytketyttää asunnon kunnallistekniikkaan ja sähköverkkoon, hakee omistajalle veronumeron. Jälkimarkkina-asunnoissa kytkennät yleensä pidetään voimassa myyjän toimesta, koska niitä on vaivalloista saada uudestaan kytkettyä jos ne on katkaistu.

Kun paperit tulevat takaisin Izmiristä omistajan on syytä hankkiutua paikalle. Hän saa lainhuutotodistuksen, kiinteistö- ja maaomistusasiakirjat. Turkissa vuokratontit ovat käytännössä tuntematon käsite eli kiinteistönomistaja (myös kerrostaloissa) omistaa oman osansa rakennuksen alla olevasta tontista. Tämän jälkeen myyjä käyttää kiinteistöverotoimistossa ja kertoo kuinka siellä pitää menetellä. Se on paikka, jossa pitää käydä maksamassa henkilökohtaisesti. Samoin myyjän pitäisi käyttää ostajan haluamassa pankissa avauttamassa tili ja verkkopankki sekä opastaa jälkimmäisen käytössä, jotta sähkö- ja vesilaskut saa maksettua itse. Toki voi sopia, että myyjä hoitaa ne valtakirjalla myös opastuskauden jälkeen.

Kustannukset

Kaikista toimenpiteistä rahallisesti eniten vie kiinteistön hankintavero 3%. Notaari, kielenkääntäjä, toimitusmaksut ja leimaverot vievät yhteensä n. 400 euroa ja sähkön ja veden kytkeminen n. 200 euroa. Sitten on vielä Iskan, jota voisi kutsua vaikka asettautumismaksuksi. Kaupunki perii nimellisen maksun siitä työstä mitä uusi asukas kaupungille teettää. Se vaihtelee kaupungin, asunnon koon ja sijainnin mukaan, mutta on joka tapauksessa satoja euroja. Jos kauppahinnan päälle budjetoi 4%:a sivukuluja, niin se yleensä riittää. Jotkut myyjät jopa sisällyttävät sivukulut kauppahintaan, jolloin on asiaankuuluvaa listata ne kauppakirjaan. Valmiissa asunnoissa hallintaoikeus alkaa yleensä välittömästi kauppakirjan allekirjoituksen jälkeen ja asunto on siten käytettävissä. Tällöin luonnollisesti sähkö-, vesi- ja hoitovastikekulut alkavat juosta vaikkei lainhuutoa olisi vielä tehty.

Tottakai kiinteistö on vakuutettava. Turkin lain mukaan jokaiselle rakennukselle on otettava katastrofivakuutus (DASK) riippumatta sijainnista. Se kuitenkin määräytyy verotusarvon mukaan ja kattaa n. 25% kiinteistön todellisesta arvosta. Samoin kukaan ei valvo tätä vakuutusta vaikka se pakollinen onkin. Joka tapauksessa on järkevää ottaa lisävakuutus kiinteistölle ja samalla sisällyttää siihen irtaimistovakuutus. Siitä tulee samantyyppinen paketti kuin Suomen kotivakuutus, mutta irtaimiston osalta on paljon rajoituksia, jotka tulee lukea tarkkaan. Esim. jos asuntoon murtaudutaan ja kännykkä viedään pöydältä, sitä ei korvata, mutta jos se on ollut laatikossa tms. se korvataan, muttei uushankintahintaan vaan ikään suhteutettuun markkinahintaan. Voisi kai sanoa, että nämä rajoitukset ovat eräänlainen omavastuu. Karkea hintaesimerkki: Jos asunto ja irtaimisto vakuutetaan yhteisarvolle 150 000 euroa, niin vuosittainen vakuutusmaksu on n. 200 euroa.

Useimpien myyjien palvelupakettiin kuuluu huolehtia asiakkaasta n. vuoden verran, jonka jälkeen selviää jo omillaan ja kannattaa ehdottomasti valita tällainen myyjä, koska se säästää paljon aikaa ja vaivaa. Tällaisten myyjien kanssa asioidessa on turha palkata asianajajaa välikädeksi laskuttamaan 1% (min 1000 euroa) töistä, jotka myyjä tekee ilmaiseksi. Useimmat myyjät avustavat myös kodinkoneiden (jos puuttuvat) ja kalusteiden hankinnassa. Tässäkin heidän apunsa säästää aikaa ja vaivaa.

Kun näin asunto on saatu asuttavaan kuntoon, niin ylläpitokulut ovat kutakuinkin seuraavat. Kiinteistövero (0.01%) määräytyy verotusarvon mukaan joka on 30 - 70%:a markkina-arvosta. Omatoimisesti hoidettaessa sitä ei yleensä pysty maksamaan ajoissa ja sille lasketaan korkoa (n. 0,8%/kk), mutta veron pienuudesta johtuen se jää pikemmin Euroihin kuin kymmeniin Euroihin. Yhteiskäyttötilojen (allas, sauna, kuntosali yms.) huolto ja ylläpito sekä talonmies/vartijan palkka muodostavat hoitovastikkeen, joka kerrostaloissa yleensä on 50 – 100 euroa/kk. Erillistalojen ja huviloiden kohdalla se on vähintään satoja euroja kun ei ole muita jakamassa kustannuksia.

Jätemaksu vaihtelee suuresti alueittain, mutta lähtökohtana voi pitää 30 euroa vuodessa. Vesimaksu on n. 75 snt/m3 (+kk-maksu) ja siinä tulee muistaa, että vakituiseen asuttaessa kulutus on suurempaa kuin Suomessa kun ns. valutusvesien (lämminvesisäiliö katolla) määrä on suurempi ja helteessä tulee suihkuteltua useasti päivässä. Sähkö maksaa n. 10 snt/kWh (+kk-maksu) ja ilmastointilaite mitttaria eniten pyörittää. Joulu- maaliskuussa samaa laitetta tarvitaan lämmitykseen ellei se ole toisin järjestetty. Jos asuntoa käyttää vuokratulolähteenä kuluja tulee siivouksesta ja liinavaatteiden vaihdosta, jotka pitää käytännössä ulkoistaa. Ja tottakai kalusteet ja kodinkoneet kuluvat vieraiden käytössä enemmän kuin omassa. Jos aikoo käyttää asuntoa pääosan vuodesta (kun turistiviisumi ei riitä) joutuu anomaan oleskelulupaa, joka maksaa 400 – 1000 euroa. Kiinteistön omistaja saa sen läpihuutojuttuna.